04.03.2026 - Geyfan syntymä
Glaifran tiineysaika oli mennyt hyvin, mutta odottavan aika on pitkä ja minusta tuntui ettei varsominen tule ikinä. Edellisten varsojen kohdalla aika oli kulunut jotenkin eritavalla, kun ensimmäinen varsa oli tilausvarsa ja toisenkin olin päättänyt myydä jo siinä vaiheessa kun tiineys oli varmistettu. Nyt kun varsa oli jäämässä itselle, tuntui että vuosi kului aivan matelemalla. Mutta pikkuhiljaa laskettu aika alkoi lähenemään ja Glaifrakin alkoi näyttämään tuttuja varsomisen merkkejä. Kevätkin oli jo poikkeuksellisen pitkällä ja näytti vahvasti siltä että vaikka varsa tulisi maailmaan jo maaliskuun alkupuolella, se pääsisi ulos lumettomaan tarhaan. Karsinassa oli kamerat valmiina, oljet levitetty ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa otimme käyttöön myös varsomishälyttimen. Koska minulla oli tallille matkaa noin 25 minuuttia autolla, oli myös tallin omistaja, Sara, hälytysvalmiudessa. Tähän asti Glaifan varsomiset ovat kyllä sujuneet ongelmitta, mutta koskaan ei voi olla liian varovainen.
Tiistai iltana alkoikin sitten tapahtua. Olin ehtinyt noin tunteroisen nukkua, kun puhelimeen tuli hälytys. Tarkistin nopeasti kamerat ja niinhän se oli, että varsominen oli jo käynnissä. Soitin Saralle joka oli myös saanut jo hälytyksen ja hän jäi tarkkailemaan tilannetta kameroista. Minä säntäsin ulos ja autolle ja ovella vastassa olikin yllätys; täysi talvi ja lumisade. Pienen hetken uniset aivoit joutuivat työskentelemään muuttuneen maiseman suhteen, mutta onneksi minulla oli autossa vielä ktikat alla joten ei muutakuin autoon ja tallille. Liikennettä ei yöaikaan juurikaan ollut, joten matka meni nopeaa. Lunta kyllä pyrytti ihan kunnolla ja tallikujallakin oli jo 15 senttiä tuoretta lunta.
Tallille päästyäni suuntasin suoraan Glaifran karsinalle. Sarakin oli jo tallissa ja katseli rauhassa Glaifran karsinaan.
"Kaikki kunnossa, oikeen tomera tammavarsa", hän totesi minut nähtyään. Ja niinpä tosiaan oli, Glaifran kanssa karsinassa makoili pieni kirjava varsa. Glaifra oli jo aloittanut reippaana varsan pesemisen ja kaikki näytti olevan kunnossa. Teimme vahdin vaihdon ja päästin Saran takaisin nukkumaan. Jäin itse seuraamaan tilannetta ja muutaman tunnin kuluttua jälkeiset olivat kokonaan ulkona, varsa oli ylhäällä ja syönyt ja ensimmäiset ulosteetkin olivat tulleet. Tammavarsa vaikutti oikein tomeralta neidiltä ja jo tässä vaiheessa se reippaana kokeili jalkojensa toimintaa ja pukki raivokkaasti emänsä maitobaariin suunnistaessaan.
"Mitähän sinulle keksitään nimeksi", jutustelin itsekseni samalla kun katselin varsan yrityksiä päästä takaisin makuulle. Otin puhelimen esille ja aloin selaamaan keräämiäni nimiä. Mikään ei oikein tuntunut sopivalta kunnes pienen googlettelun jälkeen törmäsin nimeen Geyfa - lumimyrsky. Mikä olisikaan sopivampi nimi!